2/150 Liukuohjattu kauhakuormaaja

Seuraavaa tyylilajia harjoittelin sitten jo toiseen historialliseen kuvaankin. Ja päästäkseni valokuvablogien kastiin lisäsin aiheesta toisen kuvakulman.

Siinähän malmikasa pönötät. Keskellä ison autotallin lattiaa. Onneksi niin ison, että tarvikeperävaununi mahtui sisälle. Keskitalvi kun on, eikä valolaitteita voi sytyttää heti pakkasesta sisään tuotuina. Puhumattakaan kameroiden mekaanisista sulkimista ja filmeistä. Sinun kanssasi on ensi yö sitten pakerrettava. Mutta sinua on ennakkoluulottomasti ihailtava ennen toiminnan alkua. Esinekuvaajan kun on rakastettava kohdettaan yhtä palavasti kuin muotokuvaajankin. Ja yhtä lyhyen aikaa. Se on kuitenkin edellytys riittävän intensiiviseen kontaktiin. Sekä sen tuottamaan huippukuvaan. Sitä ollaan nyt sinusta tekemässä. Minä ja teamini. 6 kovaa mainoskuvaajaa. Ja uuden maahantuojasi henkilökunta. Kaikki kokeneita, mutta edelleen opinhaluisia.

Tiedän, että serkkujasi on yritetty myydä Suomessa jo vuosikausia. Ja vain muutama saatu  kaupaksi. Sen tilanteen muuttamiseksi olemme nyt tässä tilanteessa. Tavoitteena on tänä vuonna myydä Suomeen sekä sinut, että kymmeniä  kloonejasi. Kunnon kuvilla se tulee myös onnistumaan. Joten suhtaudu kärsivällisyydellä kaikkeen siihen hipelöintiin, jota sinulle teemme tulevan yön aikana. Sen tuloksesta tulet olemaan varmasti ylpeä. Yö on työaikanamme siksi välttämätön, että tarvitsemme täyden pimeyden kaupallishoukuttelevan valomaailmasi tekniseen toteutukseen.

Pimeyttä rakennamme muutenkin ensin ympärillesi. Satoja neliömetrejä mattamustaa kangasta.  Kuormaajien Rolls Roycea kun ei voi vanhassa autohallissa esitellä. Jotta tulisit esille arvoisenasi ja  karismaattisesti valaistuna, tarvitset  taustaksi mustan lattian, seinät ja katonkin, jotta pääsemme kuvakulmaan ja perspektiinviin, jossa  näytät niin komealta kuin olet. Katon mustaaminen vaatii meiltä vähän akrobatiaa, mutta siihen olemme varautuneet. Monen hankalan kuvauspaikan kokemuksella.

Alkupuuhat ympärilläsi tulevat tuntumaan hillittömältä hässäkälta.  Kannamme tarkasti suunnitellun ja merkatun kuvaussektorin ulkosivuille riveihin kymmeniä laatikoita ja johtokeloja, sekä avaamme ne kaikki valmiiksi. Sen hetken nopeaa täsmänoutoa varten, kun kutakin välinettä tarvitaan. Itse kuvassa olijan, eli sinun, on pysyttävä arvokkaana, loistokkaana ja intensiivisenä valojen ja muotojen kiinnekohtana rauhallisessa ympäristössä. Mutta se juuri tosiaan vaatii, että rajauksen ulkopuolinen osa hallia näyttää kaaokselliselta tivolilta. Johtojen, jalustojen, valaisinten ja hiejastimien ryhmäseksiltä. Mutta, usko minua, niillä kaikilla on sekä tarkoitus, että merkitys. Ja ennen päivän sarastusta kaikki ne ovat joko suunnattu sinuun, tai rakennettu kiinni sinuun, tai heijastuvat  juuri kiillotettujen pintojesi  eri kulmista osoittaakseen ryhtiäsi ja voimaasi.  Kantava vaatimus niin valaisun kuin heijastelunkin suhteen on se, että kun muoto muuttuu, niin sen valaistustasokin muuttuu. Ja hallittu gradaatio lisää sen jännitettä. Mutta sen on myös kuvastettava keskeisten toimintafunktioittesi tarkoitusta ja tavoitteita.  Esimerkiksi vaikka kauhasi etureuna. Kiilloitimme sen raakasti rälläkällä. Nopeampi ja tehokkaampi tapa hyvää tulosta ajatellen. Toivottavasti sinuun ei sattunut.

Olen kovin pahoillani, että myös sähköjärjestelmäsi meidän täytyy purkaa ja koota sellaiseen formaattiin, jota sinut suunnitellut saksalainen insinööri kauhistuisi. Muuten ei omat valosi toimi halutulla tavalla kuvassa visuaalisesti silloin, kun niiden myyntihenkistä valokieltä tarvitaan. Akut irti ja monen sortin hauenleukapiuhoja uusiin kohtiin. Mutta vain kuvauksen ajaksi.  Sekä allesi, että sisällesi, kabiiniin  ja moottoritilaan tulee lisäksi muutama kymmentä Eurospottia, kymmenkunta fresnellspottia ja metreittäin kuumankestävää Leen ja Roscon värikalvoa. Teippiä, Blackfoilia, muovailuvahaa, puristimia. Mitään bordellivalaistusta emme silti ohjaamoosi rakenna, mutta kyllä mittaristot, audiolaitteet ja erikoislämppärit oman korostusvalonsa vaativat.  Ulkopuolesi ja terhakka muotoilusi tulee myös aina vain ryhdikkäämmin esille ja edukseen muutaman ison softboxin, joka renkaaseen lankevan tarkkarajaisen profiilivalon ja eri intensiteeteillä valoin punaiseksi värjättävien valkoisten kolmimetristen Kapaseinien ja mustien isojen Styroksien ympäröimänä. Ja niillä rakenteitasi suunnitelmallisesti ja geometrisesti heijastellen.

Juuri ennen aamun sarastusta pääsemme sitten laukomaan tarvittavat diat.  Onneksi sinä koneena jaksat kangistumatta siihen asti siinä seisoa jököttää. Valotus kun on todella monivaiheinen, eikä salli millinkään heilahdusta missään, ei sinun eikä kameran asennossa sen aikana.  Sen takia taaksesi on, kameralta piiloon, rakennettu kahden hengen miehittämä valo-ohjaamo, josta käsin kaikkien valojen ja salamoiden eriaikaisetja –pituiset sytytykset ja sammutukset voidaan tehdä mihinkään kuvaan tulevaan kohteeseen koskematta. Kymmenien johtojen, infrapunan ja äänenkäytön välityksellä ja ohjaamana. Ja täysin pimeässä, sillä valotuksen aikana jokaisella erilaisella valonsäteellä ja sen mitatulla paloajalla on tavoite ja tarkoitus.

Tästä tulee kuin arvokas maalaus. Ensin pehmeä ja täyteläinen pohja. Sitten suuremmat muotoilut. Detaljien lisäykset kukin omansa. Lopuksi koristelut ja valokontrastin huippukohdat. Kaikki mitatussa ja suunnitellussa järjestyksessä. Saat kokea, miten olemuksesi joka lisäyksellä komistuu ja kirkastuu.  Lopputuloksena onkin, ja se myös toteutuu, että pääset usean neliömetrin jättikuvana valmistajatehtaasi  sisääntuloaulan seinään  jokaisen siellä vierailevan ihailemaksi.  Eiköhän sitä varten kannattanut tuossa yksi talviyö täällä pohjolan perukoilla veikistellä.  MJK

1/150 Tiedotuskuva

Aloitan tämän ”matin kikat ja mokat” muistelukuvasarjan suhteellisen uudella kuvalla. Parisenkymmentä vuotta sitten.  Oppilaitokseni Visuaaliviestinnän Instituutti VVI OY tarvitsi  käyttökuvan  omaan tiedotustoimintaansa. Muita sisällön ja toteutuksen reunaehtoja olivat mm:

Kuvan tuli olla potentiaaliselle asiakkaalle, ammattikuvaajalle, mielenkiintoinen, todellinen, informatiivinen ja valokuvauksellinen.  Kuvan on kestettävä aikaa, eli siinä ei saa olla mitään hetkellistä muoti-ilmiötä. Silti sen jokaisella neliösentillä on oltava tarkoitus ja yhteys viestin-nälliseen tavoitteeseen. Periaate kuin Asterxissa, nopealla silmäilyllä kuva on ihan kiva, ja paneutumalla siihen, se on täynnä merkittävää lisäinformaatiota. Sitä enemmän, mitä koke-neempi ja ammatissaan kehittyneempi katsoja on.  Eli tarkoitus oli vaikuttaa sekä uransa alkumetreillä olevaan ammattikuvaajaan, että kauan jo mukana olleeseen. Tarkoitus hahmot- taa tämän koulutuksen hyödyllisyys itselleen. Sekä siitä vastuullisten ulkoinen habitus.

Keskeinen viestinnällinen ongelma  kuvan visualisoinnissa oli se eittämätön fakta, että yleensä juuri kukaan kuvaaja ei halua tulla opetetuksi, he kun ovat mielestään jo kovin ammattitaitoisia. Sen sijaan kaikki haluavat tulla viihdytetyiksi ja hämmästetyiksi.  Myös oppimistilanteen olisi oltava rento ja epämuodollinen.  Kaiken edellämainitun on oltava kuitenkin totta kyseisessä koulutuksessa. Siis, että oli kivaa ja hyödyllistä. Ja myös tietoa kertyi, jopa pään halkeamispisteeseen asti. Tämä viesti tuli näkyä kuvan visualisoinnissa.

Kuvaustilanne oli  hyödynnettävä myös todellisena täsmäsuunnattuna opetustilanteena, siihen sopivalle joukolle.  Monimuotokoulutuksessa kun maksavan asiakkaan on koettava jokaisen läsnäolominuutin hyöty ja merkitys tekemälleen aika- ja rahasijoitukselle. Valitsin ammattilaisten perustutkintotason ja heille tehtävän valomaalausdemon. Dialle valomaalaus sisältää paljon sellaista ammatillista osaamissisältöä, jotka ovat tällä tasolla selkeätä oppimisaineistoa. Vaativaa valonmittausta,  resiprookin sovellutuksia, värillisiä suodatuksia, useita eripituisia valotuksia ja valotusaikoja samaan diaan, eri valonlähteiden toisistaan poikkeavia värilämpötiloja. Liikkeen rytmi ja sen pysäyttäminen. Kiiltävän ja mattapintaisen aiheen valaisun periaatteet ja erot. Vastavalon hallinta. Pimeydessäkin työskentely.

Yhteistyökumppanien laitteita tuli luonnollisesti olla mahdollisimman paljon esillä.. Siksi näkyvissä on kalustoa, jonka vain tosi ammattilainen huomaa olevan siellä pelkän komeuden vuoksi.  Ja toisia, jotka ehdottomasti tarvitaan huipputulosta varten, mutta vain, jos itse tilanteessa kerrotaan, miksi ne ovat sille välttämättömiä.  Valaisimet oli, välillä vaikeastikin, etukäteen käännettävä siten, että valmistajien logot ovat oikein päin ja valaisinten asettelut niin, että studiotilan koko ja reunat tulevat havainnollistetuiksi. Valaisukokonaisuus tuli luonnollisesti säätää sellaiseksi, että keskeinen tapahtuma on kuvan kerronnan soolo-osassa  ja sävy muuttuu valokontrasteja rauhoittaen laitoja kohden, mutta piirtää sieltäkin halutut viestinnälliset detaljit.  Hyppimättä silmille, vain pääihetta säestäen.

Pääaiheen valinnan suhteen oli huomioitava oppijoiden ja kuvan katsojien sukupuolijakauma.  Antiikkimoottoripyörä ei ole liian ja pelkästään äijäjuttu ja söpö neitokainen kelpaa myös kaiken ikäisille ja  lajisille. Kumpikin on myös ajan hammasta kestävä aihevalinta. Demoa seuraavien oppijoiden tuli myös havainnollistaa tilanteen tunnelmaa, viemättä liikaa huomiota. Reuna- alueiden tulikin sisältää samalla joitakin löytäjän palkintoja, hymyä, jopa hartautta ja myös pientä anarkiaa. Kaikki todellisuutta siinäkin tilanteessa. Kuvissa, kuten muussakin viestinnässä, valheellinen informaatio pystyy nollaamaan valtavankin työ- ja  muun suunnittelumäärän sekunneissa.  Itse todellisuuden paljastuttua.     MJK

1/150 toinen tyylilaji

Kirjoitusopeni sanoi, täysin aiheesta, olevan syytä harjoitella henkilökohtaisempaa ja tunnelmallisempaa lähestymistapaa. Joten versio 2. Eikä luultavasti vielä viimeinen. Asiasisältöä jokaisessa valitussa 150  kuvassa kun on niin hervottoman paljon ja sen pois jättäminen ei palvele tarinan kohderyhmää. Vaikka maallikoille onkin osittain hepreaa.

Se on sitten taas  demoilta.  Oppilaat päivällisellä ja minä demoa valmistelemassa. Kuten tavallista. Työskentelytapa piian ohjeen mukainen ”tuo tullessas, vie mennessäs, kudo ollessas”. Sitähän tämä puuha on. Aikaa aina liian vähän, tavoite aina pilvissä, voimia aina rajoitetusti, mutta tarkka suunnittelu voi pelastaa aina kuvan ja tilanteen. Ja se näkyy kuvasta. Onneksi se tuli tehtyä.  Kamat paikallaan, koneet viritetty.  Huono puoli kunnon esityössä on se, että he ja asiakkaatkin luulevat kuvan toteutusta helpoksi. Pitää muistaa varoittaa siitä.  Tosin ovathan nuo peruskurssilaisetkin jo kokeneita ammattilaisia.  Huomaavat ehkä jokaisen virheen ja oikotien yrityksenkin. Niihin ei siis ole varaa. Faktat pilkulleen ja kevennykset keskeistä aihetta syventäen.

Viestin tavoitekin löytyi läheltä. Firma tarvitsee aina tiedotuskuvia. Näyttäviä, mutta totuudenmukaisia. Vankkaa asiaa ja yllättäviä lisäyksiä.  Elämän makua. Kiinnostavia sekä kokeneille, että ammattiuraansa jatko-opinnoillaan varmistaville. Kuvia, jotka avautuvat kolmessa tasossa.  Ensisilmäyksellä, mitä se esittää ja onko se kyllin mielenkiintoinen yli parin sekunnin paneutumiseen. Kuvaan pysähtyneelle  erilaisia mielenkiintoisia  ammatillisia menetelmiä ja ratkaisuja.  Kuvaa tutkivalle sellaisia alueita, joiden syntytapaa hän ei edes osaa vielä hahmottaa, vaikka siellähän ne ovat. Ja toivottavasti herättävät halun oppia myös ne asiat.

Itse demoon on käytettävissä parisen tuntia. Tälle ryhmälle taidan jälleen jakaa sen niin, että kaikkien ymmärtämää  asiaa on siitä puolisen tuntia. Jotta jokainen pystyisi seuraamaan asian etenemistä. Useimmille ryhmäläisille ehkä uutta asiaa suunnilleen tunti. Jotta ajan käyttö demon seuraamiseen tuntuisi ja olisikin hyvä sijoitus. Ja sitten vielä se puolisen tuntia, jolloin havainnollistan kikkoja ja konsteja, jotka ovat toivottavasti kaikille ihan uutta  elämystä. Kesto siis kuin kokoillan leffa. Ja draamallinen eteneminen myös sen rytmiä soveltaen. Aina kun mahdollista. Jotta nukkuminen ei tulisi heti mieleen. Reissaamisesta ja eilisillan ponnisteluista  väsyneitä kun ovat.  Äänenkäytön vaihtelu ja yllättävät visuaaliset efektit katkaisemaan uhkaavan tylsistymisen. Apuvälineet käden ulottuvilla, jottei aikaa kulu niiden etsimiseen.

Moneen ammattiasiaan tämä kuvausdemo antaa minulle nyt mahdollisuuden lisätä rajattomasti lihaa kuvausluurangon päälle. Mutta sen  määrää on rajoitettava hyvin harkiten. Ajan kulkua ja kuulijoiden tasoa,  sekä siitä havaittavaa palautetta valppaasti arvioiden. Ja tarvittaessa kerraten, sillä ymmärtämätön tieto on pelkkää hyödytöntä melua. Myös työskentelyn ja rakentamisen eteneminen helpommasta vaikeampaan on pidettävä työskentelyn kantavana logiikkana.

Tutuin ja helpoin hahmotettava on perusvalaistus. Teen sen tässä siis kyllin pehmeäksi ja neutraaliksi, jotta  se ei häritse demon pääasiaa, joka on kuitenkin usean erilaisen valotusajan ja –tavan yhdistäminen samaan diaan. Valoa siis ensin riittävästi oikeaan paikkaan ja lamput näkyville yhteistyökumppanien logon näkymiseksi.  Tämä valorakenne sopii sekä ihmisen, että esineen ja lisäksi niin matta- kuin kiiltäväpintaisen aiheen perusratkaisuksi. Kompromissina kuten usein asiakastilanteessakin on toimittava.  Noilla riittävillä styrox heijastuslevyillä saan kuitenkin eri pintojen olennaiset systematiikkaerot havainnollistetuksi. Tämähän on nyt se kaikille tuttu orientaatio-osa.  Ja monelle heidän asiakkaalleen jo ostohalun herättävä kuvatulos. Mutta ei tämän demoni keskeinen oppiaines. Eikä myöskään valohienostelu, joka itselleni olisi motivoimenpaa ajankäyttöä. Muttei järkevää tässä nyt.

Tämän kerran täsmätavoite on ammattilaatuinen eripituisiin valotusaikoihin, liikkuvaan valonlähteeseen ja pimeässä työskentelyyn liittyvä pro-osaaminen. Ei mitään ”oho eiku” hässäköintiä, vaan täsmätulos suunnitelman ja viestintätarpeen ehdoilla. Harmaitten solujen jumppatunti. Pannaan ne nyt sitten liikkeelle.

Pistänpä porukan kahden hengen ryhmiin ja joka ryhmälle ratkaistavaksi kuvasuunnitelman yksi eri osaongelma perusteluineen.  Filmityypiksi S, A, B vai L?  Filtteriksi mitkä voimakkuudet väriwrattenien lisäksi LC, LB ja CC ?  Softarien ja crossien valinta ja tähtikulman vakiointikeino pimeäosuutta varten ? Valonmittaustavaksi yleis, matriisi, keskuspainotettu vai spotti? 30, 10, 5, 2 vai yhden asteen? Sekä aika- että väriresiprookin huomiointimäärät ja aputaulukot. Emulsio- latentti- ja labbisvirheen korjauskeinot?  Pitkän valotusajan merkitys liikkeen siirtonopeuteen loppuvaiheessa? Kaikki amatöörille tuntemattomia ja tarpeettomia seikkoja.  Mutta ammattilaiselle päivittäisiä hengissäpysymisen ehtoja. Pakko-onnistumisen, palkan, aikataulun ja painokelpoisuuden mittareilla tulosta vaadittaessa.

No nuihin ongelmiin oikeat valinnat on kaikki aluksi nopsasti selvitettävä, muuten varsinaisen demon  seuraaminen on pelkkää pimeässä puurtamista ja ajantappoa.  Mutta teoriapohjan tuntemalla ne saadaan itse kuvauksen aikana elävästi ja näyttävästi kerrattua ja lopputulosta huomenna tarkastellessa sitten vielä uudestaankin.  Yhteensä 3  toistoa on vähän, mutta hyvät oppivat sillä ja tumpelot ei millään toistomäärällä. Sen kanssa on vaan elettävä.

Sitten vaan actionia. Kaikki tehtävä umpipimeässä valon liikuttelun ja eri valotusaikojen suodinvaihtojen takia. Ohjeet nauhurilta, jotta mitään ei unohdu ja ne toistuvat yhteneväisinä myös pimeässä. Ohjeissa kunkin vaiheen hyvin huolellisesti mitatut ja korjatut valotusajat ja niiden laskeminen auditiivisina sekunteina. Pimeä.  Suljin auki. Salamavaiheeseen +160 Mi suodatus B tyypin filmille. Se pois ja crossisuodin  sakaroiden harjoiteltuun asentoon ja Maglitella tähti pyörän valonheittimen kylkeen. Vaihto Lindahlin nelossoftariin ja Wratten 25 punaiseen. Eurospotti rauhalliselle ja tasanopeuksiselle liikkeelle mallin ja pyörän ääriviivoja pitkin.  Lampun ympärillä pitkä musta pahvitötterö, jotta valoa ei karkaa muualle kuin objektiivin suuntaan. Suljin kiinni.  Filmi kehitykseen.  Huomenna lyhyt kertaus valkokankaalle projisoidun tuloksen edessä.   MJK