Näistä muista kuin ihmisaiheista on vanhoissa dioissani luonnollisesti ylitarjontaa, eli tätä esine/miljööaihepiiriä tulee nyt taas muutama ennen seuraavaa elävää kohdetta.
No tänä yönä on sitten sinun vuorosi. Tietysti olet vain
yksi todella pieni detalji tämän talon kuvateoksen sadoissa esineissä ja
miljöissä, mutta se ei oikeuta suhtautumaan sinuun väheksyvästi. Minusta jokainen kuva on aina kaiken
käytettävissä olevan ajan ja taidon arvoinen. Siksi varasin sinuun koko yön. Ja sen tulokseksi kaksi
kuvaa. Se jonka saa aikaan noin tunnin työskentelyllä ja sen jota tehdään,
kunnes kuva on olemassa niin hyvänä kuin sen voi näissä olosuhteissa
tehdä. Se saattaa olla asiakkaan
odotuksiin liikaakin, mutta ammattiylpeydestään tinkiminen ei ole minun
juttuni. Silloinkaan, kun tietää sen tapahtuvan tasan omasta pussista ja olevan
taloudellisesti kannattamatonta. Mutta tulos kyllä sitten helpottaa sen
hahmottamista asiakkaalle, miksi hyvät kuvat maksavat enemmän kuin
”tavalliset”.
Muutaman asian joudumme aluksi ottamaan huomioon. Valaisun
tyyli- ja kontrastilajin tämän kuvakirjan muiden kuvien mukaiseksi. Se kuva tehdään ensin. Siis sen tunnin.
Suunnilleen. Perustyöskentelyrutiinilla se onkin jokseenkin nopeaa, kunhan
ottaa huomioon sähkölamppujesi lankojen mukaan oton vaatiman monivalotuksen, kontrastin
kirjapainon vaaatimusten mukaan, ympäristön valosaasteen pois rajaamisen ja
valokehäsi mukaisen lisäspottauksen. Siksi teemme tätä nyt yöllä. Päivällä se
olisi mahdoton tai järjetön turhan työn osalta. Tuohon toiseen versioon sitten tarvitaankin koko yön pimeät tunnit.
Kun tuo ”asiakaskelpoinen” homma on nyt kunnossa, siirrytään
sen kuvan tekoon, mitä sinusta voi tulla huolella rakennettuna. Varauduhan siihen, että nyt olet sitten
tunteja varsinaisen hipelyn kohteena. Tuolla perusvalais-tuksella ei saada
prismojasi välkehtimään sen oloisesti, miltä ne läsnäolevien silmille
juhlavalaistuksessa näyttävät. Mutta
se kyllä kuuluu asiaan tässä kirjassa, joka kertoo talon käytöstä edustustilana
jo vuosikymmenien ajan. Siksi jokainen prismasi on nyt käsiteltävä yksilöllisesti.
Sitä varten otin tänään mukaani riittävästi kinkkualumiinia,
toinen puoli kiiltävää ja toinen matempaa pintaa. Lisäksi kirkasta liimaa ja kunnon luuppi kameran mattalasin
kuvajaisen suurentamiseen. Sitten vain
sitkeyttä ja tarkkuutta. Ja yö aikaa.
Monen tunnin ajan sinua tuijotetaan koko ajan 8 kertaisen
luupin läpi. Toinen meistä nousee lukemattomia kertoja luoksesi tikkailla ja kiinnittää
jokaisen prisman taakse huolella leikatun ohuen kiiltävän metallipalan. Taivuttaa sen aste
kerrallaan valonlähteen ja objektiivin vaatimaan heijastuskulmaan. Hän korjaa
sen heijastusvaikutusta useita kertoja prisman laskeuduttua takaisin ripustusasentoonsa.
Toinen meistä kuvaajista tarkastaa, aina omien tikkaittensa päällä keikkuen
mattalasilta jokaisen prisman heijastusvaikutuksen ja sen taakse kätketyn pienen heijastimen piilossa
pysymisen. Luupilla yksi kerrallaan, ettei yhdestäkään näy milliäkään prismansa
takaa. Ja että kiilto näyttää sen prisman läpi luontevalta.
Lopuksi
sitten keskitymme niiden kaikkien irroittamisen ja prismojesi puhdistamisen
huolellisesti. Aamun sarastaessa meidän on oltava valmiita ja kerättävä kalusto pois seuraavaan
aiheeseen. Raatihuone herää normaalikäyttöönsä taas täksi talvipäiväksi nyt joulun maissa 1981.
MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti