keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

150 / 6 Bowie veitsi alan lehden kansikuvaksi.



Tässä on toinen vuosikymmeniä sitten  toteutunut esimerkki työn jatkamisesta eteenpäin senkin jälkeen, kun se on tilaajalle riittävä  Aina se näyttää seuraavan yön vievän.

Oletpa todella komea kappale lajiasi. Lähes puoli metriä pitkä ja  kauniisti viimeistelty. Työkaluksi olet jopa niin edustava, ettei sinua raaskisi oikeisiin töihin laittaakaan. Ennemmin vaikka arvokkaaksi lahjaesineeksi.  Tämä kuvasi päätyy asealan lehden kanteen, joten nyt teemme kaikkemme kuvasi tekemiseksi arvoiseksesi. Siksi meitä on neljä kokenutta mainoskuvaajaa sitä varten koolla.

Koska sinä olet kuvan varsinainen pääaihe, sinut on saatava visuaalisesti kyllin poikkeavaksi taustan rekvisiitastasi, jotta suuren aukon mahdollistama kyllin voimakas  terävyys- ja kontrastiero toteutuu.  Sinä olet kuvan solisti ja  metsästysrekvisiitta takanasi on vain sinun säestäjäsi.  On silti tärkeää, että taustasi jokaisen neliömillin on kerrottava  oikeaa tietoa käyttötarkoituksestasi ja –tilanteestasi.  Tuo fyysisen sijainnin erottelu huipputerävyytesi ilmaisemiseksi on kuitenkin tehtävä ensin.

Sitä varten rakennamme betoniraudasta allesi korkean ja kapean telineen, jonka piiloitamme  taaksesi ja peitämme kuva-alan taustan naamiointiverkon avulla.  Valaisusi irroitusluonteen mahdollistamiseksi  kannatinrautasi nousee paksun styroksikuution läpi ja itse lepäät siis kuin ilmassa lähes metrin sen yläpuolella. Kamera on tosin siksi vietävä katon rajaan, mutta se on pieni operaatio kaiken muun rinnalla, jota joudumme rakentelemaan kiiltäväksi viimeistellyn pintasi takia. Heijastavan peilimäisen pinnan kuvaamisen perussääntö kun on, että  siihen ei voi suunnata ainuttakaan valonlähdettä, vaan on rakennettava koko ympäristö sellaiseksi miltä pinnan halutaan näyttävän.  Perimätietonahan kulkee, että kunnon Bowiella voi vaikka ajaa partaansa siten, että teräsi toimii samalla kyseisen operaation partapeilinä.

Ensin teemme siis sellaisen, sinänsä riittävän, peruskuvan, joka on tyypillistä kiiltävien pintojen kuvaamisessa. Sellaisten, kuten esimerkiksi autojen, aterimien, peilien, saniteettikalusteiden ja korujen. Taustan sommittelu- ja värimaailma, sekä valaisu on kummassakin nyt aikomassamme kuvassa sama. Keskeinen ero on vain teräsi valaisuratkaisussa.  Perinteinen tapa perustuu siihen, että valaisemme  hiukan vaihtuvalla pinnan gradaatiolla  suuren Styrox- tai Kapapinnan, jota liikuttelemme valotuksen ajan tasaisesti avaruudessa siinä kohdassa, joka heijastuu terääsi.  Siten saamme sen näyttämään selkeältä ja virheettömältä metallipinnalta, jota se onkin. Kuvasi tekemiseen sillä tekniikalla kulunee puolisen päivää.


Koska aiomme  joka tapauksessa tehdä sinusta niin komean, mutta myös realistisen, kuvan kuin millainen meidän taidoillamme on mahdollista, ratkaisemme teräsi kuvajaisen myös täysin toisella tavalla.  Sen rakentamiseen tullee tosin kulumaan koko ensi yö, mutta mielestämme se on sekä sen arvoista, että ammatillinen velvollisuutemme. Lisäksi se on myös tämän kolleegakokoontumisemme teema  ja tarkoitus.

Sinun tehtäväsi koko tulevan rakentelun ajan on levätä tukevasti alustallasi täysin liikkumatta, jotta  niiden eriväristen ja –sävyisten pintojen tarkka heijastuskulma ei muutu milliäkään kulloinkin seuraavan tärkeän kiillon tai tummennuksen lisäämistilanteessa. Koska terääsi heijastuksia muodostavien  esineiden ja valojen on  oltava kuvassa kyllin epäterävinä, eli optisesti täysin eri terävyysalueella kuin varsinainen teräsi, kaikki rakennelmat on tehtävä tasan niin kauas sinusta kuin studiotilamme nyt mahdollistaa.  Eli tuonne katon rajaan silloin kun mahdollista. Koska myös valon heijastuskulma on aina sama kuin tulokulma,  moni suuri heijastin tai tummennin on leikattava aika erikoisen muotoiseksi ja rakennettava keskenään hyvin eri kohtiin ja etäisyyksiin studion koko avaruudessa ja tuettava sinne hyvin kiinteästi. Lisäksi niiden paikallaanpito rakenteet on piiloitettava antamasta omaa häiriötään peilipinnoillesi. Osan siitä teemme mustalla kankaalla tai pahvilla, osan valkoisella. Lisäksi jännitämme  niitä kannattelemaan studion ilmatilan läpi lukuisia nailonsiimoja joiden ohuus estää niiden näkymistä optisen syväterävyysalueen lyhyyden ansiosta.  Ympäristösi tulee siis ennen aamua olemaan sellainen monimuotoisten tasojen telineiden ja siimojen viidakko, että valotuskunnossa siitä ei lintukaan juuri läpi lentäisi. 

Kameran suuntaan tuonne kattoa kohti tulee siis olemaan vain sellainen kapea aukko, josta kuvajaisesi kaikkine suunniteltuine ja  rakenneltuine, sekä usean värisine valaistuksineen, kiiltoineen, tummine heijastuksineen, ja teräsi muotoilukulmineen sekä erityisesti terän varsinaisen leikkuupinnan viimeistelykirkasteineen on näkyvissä niin hyvinä ja kertovina, kuin meidän taidoillamme se on tänä yönä mahdollista.  Sitten vaan töihin.   MJK















5 kommenttia:

  1. Olisipa hauska nähdä kuva niiden kaikkien remeleitten kera! Niinkuin elokuvissa on aina se "näin se tehtiin" extra nykyään DVD:llä.

    VastaaPoista
  2. Siihen aikaan jokainen valotettu ruutu maksoi, tuon aiheen kuvakoossa n. 20 € kpl per valotettu ruutu ja itse tapahtuman kuvaamiseen olisi sitten tarvittu toisenlainen eli pienempi kalusto ja myös sen vaatima erilainen mittaus/valotusajankäyttö myös mukaan = on lisää kantamista ja ajankäyttöä. Joistakin tulossa olevista on tallessa jossain jokunen kinodokumenttidia ja jo kirjoitetusta kauhakuormaajasta tehtiin samalla opetusvideo VHS formaattiin, mutta jonka annoin firman mukana kun jäin eläkkeelle tasan 10 vuotta sitten, joten tuskin sitäkään löytyy enää mistään. Toivottavasti nykypolvi on viisaampi, eikä valotettu digitiedosto maksa enää käytännössä mitään. Ja sen valotuskin hoituu oho eiku nopeudella. MJK

    VastaaPoista
  3. Olisiko tällaisen samanlaisen kuvan tekeminen oleellisesti helpompaa nyt digiaikana? Mitkä asiat helpottuisivat ja mikä olisi yhtä vaikeaa kuin ennenkin?

    VastaaPoista
  4. Kun pyritään parhaaseen tulokseen, tuskin mikään on helpompaa kuin ennekään. Myös ajankäyttö on hyvin lähellä samaa tuntimäärää kokonaisuudessaan, se vain jakaantuu eri tavalla. Kuvaaja, joka hallitsee ikiaikaisen valoajattelyn ja valon fysikaalisen käyttäytymisen lisäksi perinteisen piirtämisen ja sekä sivellin-että ruiskimaalauksen tekniikat, on nykykuvissa todella vahvoilla. Siitä näkee erinomaisen esimerkin vaikkapa katsomalla Onni W Kinnusen nettisivut. Eli ei huippulaatua tavoitellessa minusta mikään ole sillä tavalla helpompaa, että mitään oikotietä osaamisessa olisi vieläkään keksitty. Välineet ja kriittiset kohdat ovat vain eri. Ja lahjakkuuden lisäksi tarvitaan edelleen valtavasti työtunteja ja itsekuria. Kilpailutilanne on myös selvästi kovempi nykyään. Siitä huolimatta, että myös useat tekijät ja ostajat tyytyvät jälkeen, joka ei ole missään suhteessa kunnolliseen laatuosaamiseen. MJK

    VastaaPoista